"Lapsena leikin sisaruksieni kanssa paljon metsissä. Kuvittelin sinne ihmismäistä elämää, näin myös usein unia pienistä hahmoista, joita oli kaikkialla. Tämä leikki jatkuu näissä veistoksissani, jotka muistuttavat ihmistä, eläintä tai henkiä kuitenkin jotain hyväntekijää.

Osa veistoshahmoista kantaa käsissään pientä palaa luontoa. Ne ovat niiden ainoita aarteita, vievätkö ne niitä turvaan ettemme me tuhoaisi kaikkea. Koen, että kaikki kannamme syntymäpaikkojemme maisemia ja - tunnelmia mukanamme. Ajattelen myös pakolaisia ja heidän kulkemistaan, mistä löytyy heille koti ja mitä he kantavat mukanaan. Nämä Matkalaiset ovat muuttamassa majaansa, ovatko ne ehkä pakomatkalla. Joka tapauksessa matkalla olija on herkässä ja avoimessa tilassa, hänen täytyy olla, että selviytyy matkan koettelemuksista ja etsiessään lepopaikkaa, vaistot ja vireys ovat kuin eläimellä.

Olen muuttanut elämäni aikana usein, etsien omaa paikkaani. Olen kuitenkin aina palannut vaaramaisemien keskelle, metsän läheisyyteen ja löytänyt sieltä lepopaikkani: risujen, sammaleiden, varpujen, kivien ja puiden läheisyydestä."

Näyttelyä on tukenut Luonto ja Pohjois-karjalan kulttuurirahasto.