13.04.-08.05.2022 Saara Nurmi - Kupariluistelu ja muita jälkiä laatalla

12.04.2022

Saara Nurmi on porilainen kuvataiteilija, joka identifioituu voimakkaimmin taidegrafiikan ja kuvanveiston kentälle. Hänen teoksensa nivoutuvat installaatiomaisiksi kokonaisuuksiksi. Nurmi on valmistunut Kankaanpään Taidekoulusta (Satakunnan Ammattikorkeakoulu) ja on jäsenenä Suomen Taidegraafikot ry:ssä, PorinTaidegraafikot ry:ssä ja taiteilijajäsenenä Centre[3] for artistic + social practice (Hamilton, ON, Canada). Hän työskentelee myös monitaiteellisissa kansainvälisissä työryhmissä (VoxFemina ja Fainomenon Collective), joiden teokset asettuvat lähimmäksi näyttämötaiteen kontekstia. 

Näyttelyn "Kupariluistelu ja muita jälkiä laatalla" keskiössä on kaksi laajempaa teoskokonaisuutta; Sinfonia Intaglio ja Kupariluistelu. Kumpikin teoskokonaisuus on diskurssissa taidegrafiikan traditioon. Mikä merkitys on metalligrafiikassa käytetyn kuparilaatan alkuperällä? Millainen kuvallisesti abstrakti narratiivi toteutuu yhteisöllisperformatiivisessa tilanteessa valmistetuilla kuparilaatoilla tehdyistä vedoksista? Kun kuparilaatalla -jota ollaan hyödyntämässä taidegrafiikkaan- on ollut jo jokin aikaisempi funktio, voiko samalla kuparilaatalla olla toinenkin funktio samassa teoksessa? Minne on kadonnut mitätöintivedoksen merkitys? 

Saara Nurmi on tutkinut kierrätyskuparin hyödyntämistä taidegrafiikassa jo useamman vuoden ajan. Tutulla romarilla käydessään hän käykin aina tutun dialogin kuparia ostaessaan:"Ja taiteeseenhan tää tuli?" "Juu, taiteeseen." Laatoissa on naarmuja, niiden reunat eivät ole välttämättä suoria, niissä on hapettumia. Kuparilla on ollut joku funktio. Usein romarille päätyneen kuparilevyn palan funktio ei ole täyttynyt tai se on jäänyt yli jostain tärkeämmästä. Nyt se pääsee tehtävistä tärkeimpään. Jokainen jälki -myös ne silmille näkymättömät- nousee esiin vedostusprosessin myötä. Hapettumat antavat kiintoisaa akvatintamaista toonia, jota on vaikea jäljitellä. 

Sinfonia Intaglio on 2020 valmistunut kokonaisuus, jonka Tuuli Penttinen-Lampisuo on arvioinut seuraavasti: "Kauniisti oman tilansa ottava installaatio ohjaa katsojaa taiten. Grafiikanvedokset leijuvat puolikaaressa. Niihin merkityt teosnimet avaavat kerrontaa. Alkusoitosta edetään kohti sinfonista huipentumaa. Vedosten edessä seisoo suuri tumma puupölli, kuin kapellimestari, kaistale kuparia kyljessään. Abstraktit painokuvat näyttävät kokeellisilta nuoteilta. Ensimmäisestä erottuu vain pieniä naarmuja. Vedos vedokselta samaa laattaa on työstetty piirtimillä ja rouhimilla. Sarja kuvaa myös ajan peruuttamatonta kulkua. Läheltä voi nähdä tähtikartan. Alkuräjähdykseen tai ensimmäiseen vedokseen ei ole paluuta, kun maailmankaikkeus ja laatta täyttyvät myöhempien vaiheiden merkinnöillä. Finaalin lähestyessä laatta leikkaantuu osiin. Kaaren lopussa seisoo pieni puuveistos korkealla patsasjalustalla. Se on kuin kaunis kaareutuva kaula, kenties juuri kumartamassa yleisölle. Kaulaan on taottu kuparinen kolmio, painolaatan kulmapala. Ehkä metalli kuvastaa soittimen hiertämää painaumaa soittajan iholla. Teos yhdistää onnistuneesti tilataidetta, klassisesta musiikista tuttuja konventioita, taidegrafiikkaa ja kuvanveistoa. Perinteiset vedosmerkinnät toimivat avaimina, jotka luettuaan musiikin voi kukin kuulla mielessään, viivojen ääniä tulkiten. Sisäisesti teos tutkii myös taidegrafiikan olemuksellisia kysymyksiä, kuten painolaatan estetiikkaa, sarjallisuutta ja alkuperäisyyden problematiikkaa. Hienostuneesti teoksellista ajattelua taiteesta, ajasta, käsitteellisyydestä, muutoksesta ja musiikista."

Kupariluistelu on valmistunut 2021 ja on nyt esillä ensimmäistä kertaa kokonaisuutena. Kokonaisuuteen kuuluu yhteensä 15 syväpainovedosta, joista kolme on pituudeltaan kolmemetrisiä. Vedokset on tehty yhteisöllisperformatiivisessa tilanteessa valmistetuilla kierrätyskuparilaatoilla. Laattojen "naarmuttamiseen" on osallistunut Satakunnan Ammattikorkeakoulun Kankaanpään Taidekoulun opiskelijoita ja henkilökuntaa.