Khora

Хώρоϛkreikk. paikka, tila

Julia Kristeva (bulgar.-ransk. filosofi, kirjailija): Khora merkitsee esiverbaalista kielen omaksumista edeltävää, viettienergian rytmistä liikettä ja tilaa, joka sisältää itsessään kielellisen jäsentelyn edellytykset, mutta josta ei voi sanoin puhua. Khora on ikään kuin paikka, jossa kieltä käyttävä subjekti muotoutuu. Käsite liittyy Kristevalle teoriaan semioottisesta, rytmiin ja mielihyvään liittyvästä puolesta, joka on vastakkainen kielen symbolifunktiolle. ( Hosiaisluoma Y. 2003, Kristeva, La Revolution du language poétigue)

Clarice Lispector brasial. kirjailija, Elämän henkäysEnnen kuin ajattelen, olen jo ajatellut. Uumoilen, että sinfonian säveltäjillä on vain "ajatus ennen ajatusta"; onko niin, että tässä mykässä ideassa on nähtävissä sen tunnelma ja jotain pientä sen lisäksi? Ei.

Itse asiassa juuri symbolin värittämä tunnelma saa minut tunteman sen tunnelman laadun, josta kaikki kumpuaa. Esiajatus on mustavalkoinen. Sanoiksi puetuissa ajatuksissa on muitakin värejä. Esiajatus on esihetki. Esiajatus on hetken välitön menneisyys. Ajatteleminen on konkretisointia, sen aineellistamista, mitä ennen ajatusta on ajateltu. Itseasiassa esiajatus ohjaa meitä, sillä se on kytköksissä mykkään alitajuntaan. Esiajatus ei ole rationaalinen. Se on melkein neitseellinen.

Toisinaan esiajatus tuntuu kuolinkamppailulta: syntyvä luomus vapautuu vasta - sanoiksi puetun ajatuksen myötä.

Joel Haahtela, kirjailija, lääket.lis., kreik. kat. kirkon diakoni; Hengittämisen taito

Khora, kreikk. on Konstantinopolissa oleva, bysanttilainen vanha kirkko, mutta myös välitila, jossa ikuinen idea muuttuu sen konkreettisiksi ilmentymäksi. Idän kirkossa sana inkarnoitui ja tuli ihmiseksi.

Maailma uneksuu itsensä paremmaksi ja ikuisuus virtaa lävitsemme.

Ehkä meihin on kirjoitettu viestejä, jotka piirtyvät esiin oikeissa paikoissa. Eikö meidän tehtävämme ole löytää ne paikat, joissa maailma uneksuu itsensä paremmaksi, - edes yrittää.

Vaikka emme olisi lähelläkään näitä paikkoja ja hapuilisimme pimeässä. Vaikka vuodet kuluisivat ja tehtävä osoittautuisi mahdottomaksi. Vaikka laatikot kasautuisivat täyteen kirjoitettuja arkkeja ja sanat tuupertuisivat lopen uupuneina paperille.

Khora – paikka, jossa maailma uneksuu itsensä paremmaksi ja ikuisuus virtaa meidän lävitsemme kuin tuuli.

Käsitteelle Khora on olemassa useita selityksiä. Edellä sanottu liittyy mielestäni kaiken taiteen syntyyn.

Näyttelyni on yritys tutkia käsitettä kuvataiteen keinoin.