Milla Karppinen 

Kajaanista lähtöisin oleva Milla Karppinen maalaa teoksiaan pääasiassa paperille erilaisin sekatekniikkamenetelmin. Hän yhdistelee pigmentinsiirtotekniikkaa maalaukseen ja kollaasiin sekä lisää niihin piirtäen asioita. Mieluisimpia välineitä hänelle ovat erilaiset tussikynät ja vanha perinteinen lyijykynä, jolla saa monenlaista herkullista jälkeä aikaan. Lisäksi hän rakastaa luoda töihinsä erilaisia kerrostumia; läpikuultavaa ja peittävää pintaa. Akvarellit ja akryylit ovat tyypillisimpiä hänen käyttämiään materiaaleja, niillä hän saa aikaan vaihtelevia pintoja kuviinsa. Karppinen rakastaa leikitellä eri tekniikoilla maalauksissaan ja hän kokeileekin uusia yhdistelmiä ennakkoluulottomasti. Karppisen töissä toistuvat usein joko rakennukset tai ihmishahmot keskiaikaisten patsaiden muodossa. Tähän näyttelyyn häneltä saadaan jatkoa aiempaan sarjaan, jossa toistuvat keskiaikaiset kirkkopatsaat. Kirkollisuus on rajattu pois jo ajatuksena kuvista ja kuvat edustavatkin enemmän nykyihmisen hektistä elämää ja siinä pysähtymistä. Karppinen pohtii töissään ihmisen osaa ja paikkaa maailmassa ja yhteiskunnassa. Töiden taustalla voi nähdä ihmisten ilmastoahdistusta ja muita globaaleja ongelmia, jotka koskettavat nyt myös hyvin läheltä meitä kaikkia suomalaisia. Ihmisten eriarvoisuus ja nykyisen kaltainen tilanne, jossa kaikkien on avattava silmänsä pysäyttää miettimään. Kuitenkin kaiken pohjalla on toivo, tieto siitä että jotenkin asioihin pystyy vaikuttamaan ja kaikella on tarkoituksensa. Kirkkopatsaat hän on valinnut osaksi töitään siksi, koska ne edustavat pysähtyneisyyttä ja jollain tapaa jähmeyttä. Maailma muuttuu ja ihminen sen mukana, toivottavasti ikiaikainen viisaus kuitenkin säilyy ja kantaa tätä ihmiskuntaa. Tämän hetkiseen tilanteeseen näyttelyn työt tarjoavat ajatuksen toivosta, kaikki käy hyvin. 

Kristiina Niemenrinne 

Olen turkulainen, Porista kotoisin oleva kuvataiteilija, ja työskentelen mm. valokuvan, sekatekniikan, maalauksen ja installaation keinoin. Viime vuosina olen työstänyt pääasiassa valokuvaa, maalausta ja tekstiä, yhdistelemällä materiaaleja keskenään, tehnyt kokeiluja ja vedostamalla ne pigmenttivedoksiksi. Aiheet ja ideat töihini löydän yleensä sattumalta ja sen enempää etsimättä, riittää kun ikkunalasissa on huurua, jääkukka tai leivässä homepilkku. Alkudokumentoinnin eli kuvaamisen jälkeen alkaa varsinainen työstäminen eri menetelmin. Anekdoottina voidaan mainita, että eräs työ sai alkunsa turkulaisen yleisö-wc:n seinägraffiteista, jotka kuvasin, muokkasisin ja työstin valokuva-sekatekniikkamenetelmällä isoksi pohjustetuksi akryyliteokseksi. Varikko-Galleriassa nyt esillä oleviin pigmenttivedoksiin idea löytyi kellarikomeron perälle sysätyn pahvilaatikon sisällöstä. Laatikossa lojui sekalaista, kirpputoreilta hankittua tavaraa, joita olin säästänyt mahdollisia taideprojektejani varten. Sieltä löytyivät myös nyt nähtävät vanhat, patinoituneet valokuvat, jotka yhdistin omiin valokuviini. Yhdessä ne muodostavat nyt nähtävän kokonaisuuden Blue Project. Näyttelyssä ei ole varsinaisesti yhtä teemaa, vaan sisältö muodostuu kuvapareista. Töitäni on ollut viimeksi esillä yksityisnäyttelyssä v. 2020 Papu-galleriassa Helsingissä, ryhmänäyttelyissä Suomen Pohjoismaisen Taideliiton jurutetyssä, valtakunnallisessa OXYGENIUM-triennalinäyttelyssä v. 2019, Hovinkartanon Taidekeskuksen valtakunnallisessa, jurytetyssä Sibelius 150-v juhlanäyttelyssä, sekä valtakunnallisessa, jurytetyssä 20.-v ARS JOK VARS näyttelyssä.

Teoskuvia